Syksyn 2017 ylioppilaan puhe

Hyvät naiset, ja herrat, arvoisa yleisö, kanssaopiskelijat sekä koulun henkilökunta, 

 

Toivotan teidät omasta puolestani lämpimästi tervetulleeksi vuoden 2017 syksynylioppilasjuhlaan.

Minulle on jäänyt lukio-ajasta hyvin monenlaisia muistoja. Wanhat on yksi hyvä esimerkki. Harvoin näkee ihmisiä yhtä hehkuvina, kuin silloin. Puhumattakaan koeviikoista, kun kohtalontoveri laahustaa lökäreissä ja väsyneen näköisenä vastaan käytävällä. Tai siitä palautekierron riemusta, kun näemme saavutuksemme paperilla edessämme.

 

Päällimmäisenä kuitenkin tätä puhetta kirjottaessani, oli muisto psykologian tunnilta. Opettajamme kertoi meille muiston armeijasta. Varsin ahdistavasta ja jännittävästä tilanteesta. Hän joutui laulamaan yksin satapäisen rykmentin edessä juhlatilaisuudessa puisessa pöntössä. Vähän juuri tällaisessa. Ajattelin silloin että kunpa itse en joutuisi koskaan ison yleisön eteen puiseen pönttöön. Mutta täällä minä olen.

 

Tässä tiivistyy mielestäni jotain olennaista yleissivistävästä koulutuksesta. Olemme valmiita menenmään paikkoihin, joihin meillä ei ennen ollut osaamista. Kestämään paineita ja odotuksia. Niin kuin kestimme 75 kurssin, sekä ylioppilaskokeiden aikana. Olemme tulleet tietoisiksi itsestämme, niin heikkouksista kuin vahvuuksista.

 

Ennen kaikkea olemme löytäneet uskoa omaan tekemiseemme. Ja juuri itseensä uskomisella on suuri merkitys menestymisessä nykypäivänä. Meillä on mahdollisuus tavoitella tulevaisuutta, jota itse haluamme. Olemme valmiita sekä työelämän kiireeseen, että mahdollisten uusien opiskelujen vaatimuksiin. Meillä on kaikki avaimet unelmien tavoitteluun.

 

Juuri sitä minulle henkilökohtaisesti merkitsee itsenäisyys.

 

Mahdollisuutta tavoitella unelmia.

 

Tulevaisuus näyttää miten unelmien käy. Mutta me uskomme että ne voidaan saavuttaa.

 

Onni Aalto